Kolmen Väinön tarina
Väinön pieni suomenhevostila on suomalaisen idyllin ilmentymä. Vanha navetta, jonka haat jatkuvat läheisen järven rantaan saakka, puuaidat, sekä vieressä punainen tupa ja pieni perunamaa. Omistajanakin oikea vanhan luokan hevosmies, 78-vuotias Väinö, joka jaksaa turinoida nuoruutensa hevosesta, jonka senkin nimi oli Väinö. Väinö-Poika tarkalleen, mutta Väinöksi sitä kutsuttiin, liinaharjaista rautiasta oria. Kun ihmis-Väinö peri tilan isoisältään (myösVäinö nimeltään), oli tilan nimeksi vain järkevää laittaa Väinön tila, kuulemma isoisän ja hevosen mukaan.
Väinö kasvatti ja ratsutti itse hevosiaan varsin pitkään, mutta iän alkaessa painaa tytär Anne ja tämän poika Tuomas muuttivat Itä-Suomeen tilaa hoitamaan. He hoitavatkin ratsastuspuolen, Väinö vain kärryttelee hevostensa kanssa, tarkemmin sanottuna Anne hoitaa sileän ratsastuksen, ja Tuomas hieman rohkeampana tyyppinä ratsastaa esteitä ja kenttää.
Väinö kasvatti ja ratsutti itse hevosiaan varsin pitkään, mutta iän alkaessa painaa tytär Anne ja tämän poika Tuomas muuttivat Itä-Suomeen tilaa hoitamaan. He hoitavatkin ratsastuspuolen, Väinö vain kärryttelee hevostensa kanssa, tarkemmin sanottuna Anne hoitaa sileän ratsastuksen, ja Tuomas hieman rohkeampana tyyppinä ratsastaa esteitä ja kenttää.